… Hiukan kai jo näkyykin.
Topin kanssa painittu paikallaolosta kanssa. Jos startissa istuminen ei maistu, pääsee metri kerrallaan kauemmaksi radasta. Myös katse pitää olla minuun, ei esteisiin. Siinä kriteerit. Matka ei kriteerinä, koska mun pää ei enää kestä sitä. Niin on hidasta hommaa. MUTTA eteenpäin on päästy😄. Mahtavaa!
Ilo alkoi karkailla Naapurikentille. Siispä olemme treenanneet ohjaajaan päin katsomista ja ohjaajan perässä kipittämistä.
Agista ei siis tietoakaan moneen kuukauteen. Kennelyskä piti meitä vielä kuukauden päivät tauolla, samoin oma flunssani. Siis kertakaikkisen huono kausi. Onneksi meillä kannustava valkku.
Tammikuussa 2016 pojat reenaa.
Ilo treeneissä ennen joulua jo 2015.