Sarilla oli hauska reeni, jossa piti ohjata tarkasti rintamasuunnalla koiran edetessä itsenäisesti käännökset ja hypyt. Loistoreeni ja Topin kanssa se toimi upeasti! Meille sitten ongelmaksi muodostuikin keppien jälkeinen putki. Topin ampaistessa ulos viimeisestä keppivälistä sen eteen suorastaan tarjoutui putken pää. No, sinnehän Topi ampaisi teimmepä sitten miltei mitä tahansa. Ainoa keino oli Sarin seistä putken pään edessä ja näin pääsin palkkaamaan minun kuuntelemisestani 😉 Lopulta siis Topi kauimmaiseen putken päähän 🙂 KIVAA oli!!
Ilokin kokeili hiukan. Sen mielenkiinto meni enemmän edellisen koran metsästämiseen kuin itse reenaamiseen. Mutta lopulta sain sen kiinnostumaan enemmän agiliystä 🙂 kuin ihanasta Ida- parsonista!