Kävin kymmenen kerran opit Huotarin Petellä. Viimeisillä kerroilla sanat alkoivat muuttua teoiksi. Aloin siis ohjata ja keskittyä koiraan. Samaan aikaan luistin starttireenistä eli sitä en liioin vahvistellut. Voimani eivät myöskään riittäneet tokon treenaamiseen lain. Tulos siis ikävä kyllä negatiivinen. Ohjauksestani ei ole hyötyä, kun en osaa suunnitella rataa eikä koira pysy nahoissaan. Artjärven ärinöissä meinasin lyödä hanskat täysin tiskiin; kaikki hauskuus oli poissa. Koira temppuili startissa minkä ehti ja ampui putkesta ulos lainkaan katsomatta ohjaustani. Tuloksena kuusi onnistunutta estettä.Tässä vaiheessa vielä itselläkin hauskaa, mutta seuraavassa startissa meinasi itku vaihtua agilityilon tilalle. Saimme hylyn, koska startti kesti liian kauan. Muutaman esteen kuitenkin tein – ikävä kyllä. Paha mieli vain kasvoi Topin ampuessa putkesta putkeen pitkin kenttää katsomattakaan minua päin.
Jotain siis pitää tehdä. Vaihtoehdot:
1. Agilityn hautaaminen tämän koiran osalta
2. Startin ja maltin opettelu molemmille, startti uusiksi paloiksi eli radalle eri tavoin
3. Lainaohjaaja
Uteliaisuus ja jääräpäisyys saiminut ainakin toistaiseksi valitsemaan kohdan kaksi. Aloitin myös jo tokotreenit maltti- ja kuuntelutreenillä odotellessani yhtien jalkapallotreenien päättymistä. Josko saisin jatkettua tätä matkaa?!